Luottamuksellisuus – se mitä sovittelussa sanotaan, jää sovitteluun
Kuvittele, että olet menossa tapaamiseen, jossa käsitellään jotain kipuisaa – ehkä sinulle aiheutettua vahinkoa, ehkä omaa toimintaasi, josta häpeät. Tai ehkä olet vuosien naapurikiistassa, johon on kertynyt paljon sanomatonta. Miten uskaltaudut puhua rehellisesti, jos et tiedä, mihin sanat menevät?
Luottamuksellisuus on vastaus tähän kysymykseen. Se on periaate, joka tekee sovittelusta turvallisen tilan puhua.
Mitä luottamuksellisuus tarkoittaa sovittelussa
Sovittelussa käydyt keskustelut ovat luottamuksellisia. Sovittelijat eivät saa paljastaa sovittelussa esiin tulleita tietoja ulkopuolisille. Se, mitä tapaamisessa sanotaan, ei kulje eteenpäin – ei naapureille, ei työnantajalle, ei tuomioistuimelle.
Tämä ei ole vain hyvä tapa, vaan lakiin kirjattu velvollisuus. Sovittelijoita sitoo salassapitovelvoite, joka suojaa kaikkia osapuolia.
Luottamuksellisuuden piiriin kuuluu se, mitä sovittelussa puhutaan – eli prosessi itse. Sen sijaan mahdollinen kirjallinen sopimus on eri asia: se lähetetään tiedoksi oikeusviranomaisille, jos asia on tullut sovitteluun esimerkiksi poliisin tai syyttäjän aloitteesta. Sopimuksen sisältö voi siis näkyä viranomaisille, mutta kaikki se, mitä matkalla sopimukseen sanottiin, pysyy sovittelun sisällä.
Luottamuksellisuus rikos- ja riita-asioiden sovittelussa
Rikos- ja riita-asioiden sovittelussa luottamuksellisuus on yksi palvelun keskeisistä takeista. Sovittelijat ovat vapaaehtoisia, koulutettuja henkilöitä, joita sitoo sama salassapitovelvoite kuin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että osapuolet voivat puhua avoimesti ilman pelkoa siitä, että heidän sanomisiaan käytetään heitä vastaan myöhemmin. Jos sovittelu ei johda sopimukseen ja asia etenee oikeuteen, sovittelussa esiin tulleita asioita ei voida käyttää oikeudenkäynnissä.
Tämä on erityisen tärkeää tilanteissa, joissa mukana on tunnekuormaa tai arkoja yksityiskohtia. Juuri silloin ihminen tarvitsee varmuuden siitä, että hänen tarinansa on turvassa.
Luottamuksellisuus työyhteisösovittelussa – erityinen jännite
Työyhteisösovittelussa luottamuksellisuuden periaate on yhtä lailla voimassa, mutta sen soveltaminen on vivahteikkaampaa kuin rikos- ja riita-asioiden puolella.
Sovittelijaa sitoo salassapitovelvoite suhteessa ulkopuolisiin – myös työnantajaan, vaikka työnantaja olisi tilannut ja rahoittanut sovittelun. Tämä on tärkeää: sovittelijan riippumattomuus ja luottamuksellisuus eivät kaadu siihen, kuka maksaa laskun. Osapuolten on voitava luottaa siihen, että heidän puheensa eivät päädy johtoryhmään tai esihenkilön korviin erikseen raportoituna.
Samalla on hyvä ymmärtää, että sovittelu tapahtuu organisaation sisällä ja sen tavoitteena on löytää ratkaisu, joka näkyy myös arjessa. Mahdollinen sopimus tai sovitut toimintatavat voidaan jakaa asianosaisten kesken – mutta se, mitä matkalla sanottiin, kuuluu sovittelun luottamukselliseen tilaan.
Hyvä sovittelija tekee tämän rajan selväksi kaikille osapuolille heti alussa. Se on osa prosessin turvallisuutta.
Miksi luottamuksellisuus on sovittelun ehto – ei vain lisä?
Sovittelu toimii vain, jos ihmiset uskaltavat olla rehellisiä. Rehellisyys vaatii turvallisuutta. Turvallisuus syntyy luottamuksesta. Ja luottamus edellyttää, että osapuolilla on varmuus siitä, mitä heidän sanoillaan tapahtuu.
Ilman luottamuksellisuutta sovittelu muuttuisi helposti taktiseksi pelinä, jossa jokainen sana punnitaan ennen sanomista. Se ei enää olisi sovittelu – se olisi neuvottelu vartioituine puolustusasemineen.
Luottamuksellisuus on siis se tila, jossa aito kohtaaminen voi tapahtua. Se ei poista jännitettä, mutta se tekee rehellisyyden mahdolliseksi.
Tässä blogisarjassa olemme käyneet läpi sovittelun neljä keskeisistä periaatteista kolme: puolueettomuuden, vapaaehtoisuuden ja luottamuksellisuuden. Seuraavaksi käymme läpi vielä maksuttomuuden. Toivottavasti sarja on auttanut hahmottamaan, mistä sovittelussa on pohjimmiltaan kyse – ja miksi se on niin monessa tilanteessa arvokas vaihtoehto.